Vokseli

Ouluun muuttaessani 2000-luvun alkupuolella goa-trancen melodiat jyrisi taustalla vaikka klassinen trance elikin kulta-aikaa. Baaribileissä soi kevyt trance, kotibileissä goahtava soundi ja epävirallisemmissa tapahtumissa hard trance. Tapahtumien määrässä ei ollut valittamista.

Tapahtumajärjestäjiä oli useita mutta silti koin että jotain puuttuu. Konemetsät antoivat lopullisen tuuppauksen ja laitin lusikkani tapahtumasoppaan. Halusin tapahtumia joita klubit eivät pystyneet tarjoamaan. Myin lippuja, roudasin paljon kamaa, tarjoilin ruokaa… kaikkea mitä järjestämiseen tarvitaan.

Dekkien taakse nousen aina kun mahdollista ja koen velvollisuudekseni tarjota vain parasta ja energisoivinta musiikkia mitä tiedän – psytranceksi se nykyään määritellään. Pidän tasaisesta poljennosta ilman turhia vokaaleja tai taukoja, efektejä ja pörinää sen sijaan pitää olla.

Jos jossain on paratiisi niin se on vähän Suomea lämpimämmässä maassa ikuisesti kestävillä festareilla, joissa ihmiset ovat iloisia ja järjestyksenvalvontaa ei tarvita. Etelänreissua odotellessa järjestetään täällä jotain kaunista ja pidetään hauskaa.